Ei hyvinvointia ilman maalaisjärkeä. Tulevien hyvinvointialueiden tulisi siksi huomioida kehityssuunnitelmissaan nykyistä paremmin kuntalaisten hyvinvointi ja palvelut ilman turhaa byrokratiaa. Sillä aluevaaleissa kyse on kansantaloudesta, terveydestä ja turvallisuudesta. On siksi tärkeää, että nyt ja tulevaisuudessa hyvinvointialueita johdettaisiin enempi tietomallipohjaisesti, tutkittuun tietoon nojaten, eikä miten sattuu. Nyt kun Suomessa kampanjoidaan tulevia aluevaaleja silmällä pitäen, on minusta hyvä hetki nostaa pöydälle digitalisaatio ja tietotekniikka. Sillä jo hyvä digitaalinen perusta varmistaa palveluiden toimivuuden entistä paremmin.

On yllättävää että nykyisellään politiikassa keskustellaan varsin vähän tietotekniikasta ja digitalisaatiosta, vaikka suurin osa palveluista on jo siirtynyt verkkoon. Digitalisaatio on tuonut palvelut ihmisten kotisohvalle vuorokauden ympäri. Tietoyhteiskunnan kehitys menee eteenpäin vauhdilla ja on siksi vaara, että moni putoaa matkan aikana kelkasta tai on jo pudonnutkin. Jokaisen ihmisen parhaaksi olisi, että digitalisaatiosta ja sen tuomista mahdollisuuksista keskusteltaisiin avoimesti koko valtakunnantasolla, eikä pelkästään asiantuntijapöydissä. Ihmiset odottavat että näitä palveluja kehitetään.

Digitalisaatio kuntien kartalla

”Sillä laillahan tässä yleiskaavassa (1992) otettiin vähän uutta ajatusta Vantaalla. Kun Vantaahan oli ajatus ollut edellisillä kierroksilla, että tämä on tämmöinen duunareitten kaupunki. – – – Oli juttua, uusia ajatuksia tietoyhteiskunnasta – – – .Yhtäkkiä käännettiin se ajatus, ettei se olekaan paha, että meillä on kaikkia näitä (liikenneväyliä ja lentoasema) vaan käännetään se vahvuudeksi. Ruvettiin uskomaan Vantaaseen.” (Yleiskaavapäällikkö (eläkk.) Vappu Myllymäki 5.11.2004)

Jo vuonna 1992 Vantaalla alettiin uskoa tietoyhteiskunnan mahdollisuuksiin. Tämä on vain välillä päättäjiltä päässyt unohtumaan. Nyt lähestyvien aluevaalien kohdalla, olisi viimeistään oikea hetki aloittaa ideointi oman maakunnan kehittämiseksi kohti älykästä hyvinvointialuetta. Ne alueet jotka haluaa olla suunnannäyttäjinä muille, ovat jo työstämässä tai ovat jo ottaneet käyttöönsä strategiassaan ns. digiroadmapin, jonka tehtävä on helpottaa päätöksiä digitaalisissa investoinneissa ja ratkaisuissa. Toistaiseksi perusajatuksena on ollut käyttää apuna erityyppisiä teknologisia ratkaisuja, sähköisiä menetelmiä kuten antureita tietojen keräämiseen. Kerätystä digitaalisesta datasta saatua tietoa on käytetty sitten omaisuuden, resurssien ja eri palveluiden kehittämisen ja hallinnan apuvälineinä.

Rakentamisessa esimerkiksi Scandic Grand Central Helsinki hankkeessa olin itse mittaamassa inklinometrillä, liikkuuko hotellin perustukset rakentamisen aikana. Perustukset ei liikkuneet, joten mittauksissa saatu digitaalinen data kertoi, että rakentamista voidaan jatkaa normaalisti. Muutenkin tänä päivänä seurataan erilaisin tärinämittarein ja anturein rakennusten perustusten kestävyyttä, jos rakentaminen esim. räjäytysten tai paalutuskoneen seurauksesta aiheuttaa maaperän tärinää. Antureista saatu data kertoo rakennustyömaalle, että voidaanko rakentamista jatkaa suunnitelmien mukaan ympäristön siitä kärsimättä.

Palvelut digitalisoituvat

Digitalisaatio toi rakentamisen avuksi tietomallipohjaisen suunnittelun, jossa rakennushankkeet mallinnetaan kolmiulotteiseksi malliksi ominaisuustietoinen. Digitalisaatio on myös mahdollistanut maanrakennustyömaiden lähes reaaliaikaisen toteuman seuraamisen, jossa työnjohto pystyy seuraamaan maanrakennustyömaiden eri rakennusvaiheiden toteutumista tarkkailemalla esimerkiksi koneohjausmalli ohjattujen kaivinkoneiden laatumittauksia vaikka tabletilta esim. Infrakit-ohjelmiston kautta. Näin rakentamisen aikataulu, laatu ja kustannukset ovat paremmin kontrollissa kuin ennen digitalisaatiota.

Ei siis vain rakentamisen maailma ole hyötynyt digitalisaatiosta, mutta myös kuntien tarjoamat palvelut ovat hyötyneet kehityksestä. Harmillisesti monet kuntien digitaalisista palveluista on vain toteutettu eri aikoina, erilaisilla resursseilla ja eri ohjelmisto rajapinnoin. Tämän takia eri palvelut ovat monella tavalla ikävästi hajallaan. Yhteiset pelisäännöt niin sanotusti vielä puuttuu monilta osin. Rakentamisen maailmassa esimerkiksi paikkatietojärjestelmiä on lukuisia. Monesti esimerkiksi rakennustyömaiden laatukansiot joudutaan tekemään moneen kertaan eri asiakkaille, koska heidän käyttämät ohjelmat on erilaisia. Sähköverkko operaattoreilla on eri paikkatieto-ohjelmistot käytössä, kuin esimerkiksi vesihuoltoverkostojen ylläpitäjillä.

Kunnissa palveluita voi joutua metsästämään monesta eri rajapinnasta. Siksi tulevilla hyvinvointialueilla olisi tarvetta yhteisille rajapinnoille ja palvelujen yksinkertaistamiselle siten, että ne palvelevat paremmin alueiden asukkaita ja päättäjiä. Muuttujia on siis paljon, mutta järkevä digitalisaation kehittäminen voi auttaa tässä asiassa paljonkin. Älykkäiden data-analyysien avulla kunnanvaltuustot kunnissa ja tulevat aluevaltuustot hyvinvointialueilla pystyvät tekemään veronmaksajien kannalta entistä järkevämpiä, kestävän kehityksen mukaisia päätöksiä.

”- – – Yritettiin löytää sille kasvulle, jonka ainakin selvityksen tekijät näkivät tulevaksi, – – – joku ratkaisu kun kunnathan uinuivat. Kunnathan uinuivat siinä vaiheessa täydellisesti kun tuli tämä huono aika – – -.” (Arkkitehti Pekka Wesamaa 12.10.2005).

Marko Turunen

Lisää julkaisuja