Kaavoitusta säätelevä maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) on eduskunnan työpöydällä uudistettavana. MAL-sopimukset ja niiden käyttö että myös MRL:n uudistus vaikuttavat vahvasti siihen, missä muodossa seutuja ja kuntia kehitetään ja mihin suuntaan.

Hyvin suunniteltu ja rakennettu kunnallistekniikka on yksi nykyaikaisen aluesuunnittelun perus pilareista, sillä se luo perustan viihtyisälle elinympäristölle, jossa kunnan asukkaiden on hyvä asua, liikkua ja harrastaa. Kunnallistekniikan piiriin kuuluu kadut, tiet, kevyenliikenteen väylät, vesihuollon, sekä viheralueiden ja muiden yleisten alueiden suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito. Kunnallistekniikan rakentamisella voi olla monen kirjavia vaikutuksia alueen asukkaille ja maanomistajille. Kunnallistekniikan rakentamisen yhteydessä voidaan joutua esimerkiksi lunastamaan käyttöön maa-alueita, poistamaan puustoa tai tekemään kaivutöitä, joista koituu haittaa ja menetyksiä kiinteistölle. Näistä kiinteistön omistaja tai muu asianomainen on yleensä oikeutettu saamaan korvauksia.

Kadun rakentaminen

Katujen ja yleisten alueiden sijainti määritellään asemakaava-alueilla jo kaavoitus vaiheessa. Kaduista, teistä, viheralueista yms. laaditaan aina erikseen omat tarkat maankäyttö- ja rakennussuunnitelmat. Asukkailla on kaavoituksen ja suunnittelun kuluessa mahdollisuus vaikuttaa oman kotiseutunsa maankäyttöön, ottamalla kantaa esillä olevaan kaavaan ja maankäyttösuunnitelmiin. Kaavojen, maankäyttö- ja rakennussuunnitelmien vaikutukset tulevat näkymään asukkaiden elämässä viimeistään silloin, kun suunnitelmia ryhdytään toteuttamaan ja rakentamaan.

Katujen rakentaminen ja muu kadunpito on aina kuntien kaupunkien tehtävä. Kun asemakaava hyväksytään alueelle, jolla ei ole aikaisemmin ollut asemakaavaa, kaupunki saa omistukseensa kaavan mukaisen katualueen alueen sitä koskevassa kiinteistötoimituksessa. Kaupunki saa silloin katualueen haltuunsa, kun kadun rakentaminen alkaa tai aluetta muutoin tarvitaan käytettäväksi. Ennen katualueen haltuunottoa ilmoitetaan haltuunotosta maanomistajille tai maa-alueiden haltijoille aina erikseen kirjeitse.

Mikäli kunnallistekniikka (esim. vesihuoltoverkko) tulee rakennettavaksi kaavoittamattomalle alueelle, täytyy kaupungin pyytää erikseen maanomistajilta suostumus työn suorittamiselle. Samalla sovitaan mahdollisten korvausten suuruudesta. Kaupungit on velvollisia suorittamaan maanomistajalle korvausta katualueen maapohjasta siltä osin kuin luovutettavan alueen pinta-ala ylittää 20 % tämän ko. asemakaava-alueella omistamasta maasta. Maanomistajan on kuitenkin itse haettava korvausta maapohjasta. Hakemukset ratkaistaan tapauskohtaisesti. Korvauksen yksikköhintaan (euroa/m2) vaikuttaa mm. alueen sijainti, pinta-ala ja millaisessa käytössä alue on ollut asemakaavan tullessa voimaan.

Haja-asutusalueella vesihuollosta vastaa vastaavasti kiinteistön omistaja tai haltija. Alueilla, joilla vesihuoltojärjestelmä ei ole teknisesti tai taloudellisesti kannattavaa toteuttaa, tulee vesihuolto toteuttaa kiinteistökohtiasella tai useamman kiinteistön yhteisellä vesihuoltojärjestelmällä. Jos tontti sijaitsee hulevesijärjestelmän vaikutusalueella, tulee sen liittyä hulevesiverkkoon.
Ympäristökeskus voi kuitenkin hakemuksesta myöntää vapautuksen liittymisestä, jos kiinteistön omistaja tai haltija huolehtii hulevesien hallinnasta asianmukaisesti muilla toimenpiteillä. Jos alueella ei ole hulevesiverkkoa tai sen liityntäpiste olisi kustannuksiltaan kohtuuttoman kaukana, tontin on muulla tavoin hoidettava hulevetensä. Kiinteistön omistajan tai haltijan tulee hakea MRL § 103 g mukaista rajakohtaa kiinteistön ja kaupungin hulevesijärjestelmien yhteensovittamiseksi. Järjestely voi olla silloin esim. hulevesien johtaminen yleisen alueen ojaan.

Pääkaupunkiseudun vesihuollosta vastaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymä (HSY).  Vesihuoltoverkostoon liittymisestä saa lisätietoa HSY:n verkkosivuilta www.hsy.fi

Valmis katu

Kun katu on valmis, se luovutetaan yleiseen käyttöön kadunpitopäätöksellä. Päätös lähetetään kadun varrella olevien kiinteistöjen omistajille tiedoksi. Yleiseen käyttöön luovutetun kadun varrella oleva tontin omistaja tai vuokraaja on velvollinen huolehtimaan tonttinsa kohdalla olevan katuosuuden puhtaanapidosta. Kiinteistölle kuuluvista kadunpitoon liittyvistä velvollisuuksista säädetään kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa 669/1978 (kunnossapitolaki). Kunnossapitolaissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös (kadunpitopäätös) on tehty.

Tontinomistajan velvollisuutena on:

• Pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä.
• Tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru vapaana lumesta ja jäästä.
• Pitää kunnossa tontille johtava kulkutie.
• Pitää katu puhtaana tontin rajasta kadun keskiviivaan saakka.
• Katualueeseen kuuluvan enintään 3 metrin etäisyydelle tontin rajasta ulottuvan, tonttiin välittömästi rajoittuvan viherkaistan ja ojan alueella roskien poistaminen, muu puhtaanapito ja kasvillisuuden siistinä pitäminen.
• Ilmoittaa kunnalle tai poliisille havaitsemistaan liikennettä vaarantavista kuopista ja muista vastaavista puutteista sekä ryhtyä väliaikaisiin toimiin liikenteen varoittamiseksi sillä alueella, jonka tontinomistaja on velvollinen pitämään puhtaana.

Muilta osin kaupunki huolehtii katujen kunnossapidosta ja puhtaanapidosta. Se tarkoittaa mm. päällysteen ja reunakivien korjaamista, ajoratojen harjausta, aurausta ja hiekoittamista. Myös kadun istutuksista, katukalusteista ja liikennemerkeistä huolehtii kaupunki.

Marko Turunen

Lisää julkaisuja